lauantai 12. elokuuta 2017

DX-kuunteluun suunnattu VOACAP-keliennustepalvelu saanut uutta ilmettä ja uusia toimintoja

Olen pitkästä aikaa tehnyt merkittäviä uudistuksia lyhytaaltojen etenemistä ennustavalle VOACAP-sivustolleni, joka soveltuu erityisesti yleisradiokäyttöön niin DX-kuuntelijan kuin yleisradioasemien taajuussuunnittelun tarpeita ajatellen.

URL: www.voacap.com/hfbc/index.html

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA

Tämä www-palvelu helpottaa huomattavasti VOACAP-ohjelman käyttöä siinä mielessä, että suurimmalle osalle syötearvoja on jo annettu sopivat oletusarvot, joten helpoimmillaan käyttäjä voi ainoastaan asetella lähetinpaikkakunnan ja vastaanottopaikan koordinaatit haluamalleen paikalle käyttäen Google Map -karttaa.

Kirjoitin jo lähes 15 vuotta sitten aiheesta pari artikkelia Radiomaailma-lehteen, joten tässä vaiheessa pieni kertaus saattaa olla tarpeen siitä, mistä VOACAP-ennusteista on kysymys:
  1. VOACAP ennustaa kuuluvuuden signaali-kohinasuhteen avulla 
  2. VOACAP taajuussuunnittelun työkaluna

Ennustepalvelun etusivulla Chart-valikosta voidaan valita VOACAP-tulosparametrigraafeja tai bandikohtaisia ennustegraafeja. Henkilökohtaisesti silti pidän eniten ennustesivusta, joka aukeaa painamalla "Detailed band-by-band analysis"-painiketta.  Ks. esimerkkisivun yläosaa alla olevassa kuvassa. Tuolta sivulta löytää todella kaiken ennusteeseen oleellisesti vaikuttavan tiedon. Helpottaakseni ennusteen kokonaiskuvan muodostamista sivun ylälaidassa on taulukkomuodossa esitetty signaali-kohinasuhteen mediaani (eli kuuluvuuden laatu 15 päivänä kuukaudessa) värein ja harmaita alueita esiintyy taulukossa silloin kun joko signaali-kohinasuhteen aladesiili (eli kuuluvuuden laatu 27 päivänä kuukaudessa) tai MUF-ennuste on mielestäni liian alhainen, vaikka muuten signaali-kohinasuhteen mediaani olisi kelvollinen.

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA

Vastaanottopaikkakunnan osalta olen oletusarvoiksi valinnut parissa kohtaa suomalaisten DX-kuuntelijoiden oloja ajatellen ehkä liiankin konservatiiviset arvot. Esimerkiksi vastaanottopaikan kohinatasona on "Residential", vaikka meikäläisittäin sopiva arvo voisi olla jopa "Quiet". Lisäksi vastaanottoantenni on tyypillisesti parempi kuin pelkkä matkaradion piiska-antenni (Shortwave whip antenna). Toisaalta kuuluvuuden laadussa voidaan myös usein tinkiä niin, ettei vaadita "Standard broadcast"-tasoa, vaan tyydytään tasoon "Good". Kaikilla näillä muutoksilla on merkittävä vaikutus ennusteeseen.

QTH-valikoihin olen asettanut eri radioasemien koordinaatteja ympäri maailman. Osa näiden paikkakuntien antenneista on viime vuosien myllerryksissä purettu ja Google Maps -kuvissa näkyy pelkkää peltoa antennimastojen asemesta. En ole siltikään lähtenyt poistamaan näiden asemapaikkojen koordinaatteja luettelosta, sillä haluan säilyttää pienen osan muutoin katoavaa historiatietoa, hi!

Lähetysantenniksi olen valinnut oletusarvoksi VOA:n 17 dBi:n isotrooppisen antennin. Tällaista antenniahan ei ole edes olemassa, mutta VOACAP-kirjallisuudessa tuota näkee paljon käytettävän suunnittelun lähtökohtana. Palvelussa on suuri määrä todellisten verhoantennien ja muitakin, lähinnä radioamatöörien käytössä oleva antennimalleja. Mikäli on kiinnostunut yleisradioasemien käyttämistä antenneista enemmän, kannattaa tutustua tähän dokumenttiin:

https://www.itu.int/en/ITU-R/terrestrial/broadcast/HFBC/Documents/antcode.pdf

Dokumentissa kuvataan tyypillisimmät antennimallit ja esitetään niiden tyyppikoodit, joiden perusteella VOACAP-palvelun antennivalikosta voi valita mieleisensä antennin ennusteeseen.

Toinen asiaan kuuluva dokumentti on:

http://www.itu.int/en/ITU-R/terrestrial/broadcast/HFBC/Documents/RefTables/antenna.txt

Ohjelman oletuksena on, että antenni suunnataan aina lähettimestä suoraan määritettyä vastaanottopaikkaa kohti. Näinhän todellisuudessa ei ole, sillä verhoantennithan ovat kiinteitä rakennelmia ja niillä on hyvin todennäköisesti elävässä elämässä aivan toinen suunta kuin ennusteessa on käytetty.

Ennusteen etusivulla on mahdollista valita isoympyräreitti ns. lyhyen tien kautta (Short-path, oletus) tai pitkän tien kautta (Long-path). Tällä valinnalla on merkitystä ainoastaan Google Map -kartan punaisen yhteysviivan piirtämiselle. Kaikki ennusteet tehdään vain lyhyen tien kautta. Google Map -kartan punaisella yhteysviivalla on näkyvissä myös pieni punainen ympyrä, joka ilmoittaa kyseisen yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan.

Lopuksi ennustesivulla on painike "All-year Grayline", jota painamalla palvelu laskee valitulle yhteysvälille aika tavalla erilaisia ns. grayline-etenemiseen vaikuttavia kellonaikoja. Tässä kohtaa ns. grayline-eteneminen ei tarkoita yksinomaan hämärävyöhykelinjaa pitkin tapahtuvaa etenemistä, vaan paljon laajempaa kokonaisuutta. En paneudu siihen tässä yhteydessä enempää, mutta tuota kannattaa kokeilla, sillä avautuvalla tulossivulla jokainen päivämäärä on hyperlinkki, jota painamalla avautuu uuteen välilehteen Google Map -kartta, johon on merkitty lasketut ajankohdat ja niitä painamalla hämärävyöhyke asettuu ko. kellonajan mukaiseen kohtaan maapallolla. Tätä palvelua voi hyvinkin hyödyntää esimerkiksi keskiaalloilla.

"All-year Grayline" -toiminto laskee valitulle yhteysvälille ns. grayline-etenemiseen
liittyviä kellonaikoja koko vuoden ajalta.

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

VOACAP P2P -sivulla uudistettu käyttöliittymä

Olen suunnitellut VOACAP:n yhteysvälien keliennustelaskentasivulle (http://www.voacap.com/p2p/index.html) uuden käyttöliittymän. Aiemman 24 tunnin ennustekellon asemesta tarjolla on nyt 15 erilaista ennustegraafia: REL (Circuit Reliability), SDBW (Signal Power eli signaaliteho) ja MUFday niin lyhyentien ja pitkäntien kautta sekä ennusteet (lyhyt tie ja pitkä tie) kaikkien bandien osalta. Bandikohtaisissa ennustegraafeissa on kaikissa lisäksi näkyvissä signaalitehon jakauma (ylädesiili, mediaani ja aladesiili). Tämä jakauma esitetään vain lyhyen tien yhteysväleille. Lisäksi nimesin uudelleen "Tri-Graph"-painikkeen: se on nyt "BxB" (Band-by-Band) eli kaikki 15 ennustegraafia esitettynä yhdellä sivulla.

VOACAP:n yhteysvälien keliennustelaskentasivun uusi käyttöliittymä. Valitse haluamasi graafi Chart-menusta. Suurenna kuvaa klikkaamalla.

Sain eilen illalla nopeasti kommentteja, että ennusteympyrää tulee ikävä. Valitettavasti ennusteympyrän huonona puolena on se, etten pysty helposti tarjoamaan näkyviin VOACAP:n muita tulosparametrejä, joilla ennustetta voisi saada entistä tarkemmaksi. 24 tunnin ennustekellossa käyttämäni data on tismalleen samaa kuin oletuksena nyt esille tulevassa ensimmäisessä "REL Short-Path"-graafissa. Tämä ennustekello on toistaiseksi vielä käytettävissä palvelun venäjänkielisellä sivulla.

Itse käyttäisin uusia graafeja siten, että ensiksi tutkin valitulta yhteysväliltä oletuksena olevan REL:n (eli kusotodennäköisyyden) ja sitten signaalitehon (SDBW). Kun olen löytänyt tunnin ja bandin, jolla molemmat arvot ovat korkealla, siirryn ko. bandin yksityiskohtaisempaan ennusteeseen. Tuossa graafissa kiinnittäisin ensimmäisenä huomiota MUFday-kuvaajaan eli millä todennäköisyydellä käytettävä taajuus on laskennallisen MUF (Maximum Usable Frequency)-taajuuden alapuolella. Tämä ilmoitetaan prosentteina. Jos MUFday-lukema on alle 50%, odotukset eivät ole korkealla. Sen jälkeen tutkitaan, miten signaaliteho jakautuu. Liian leveä jakauma voi olla merkki siitä, ettei VOACAP  osaa oikeasti sanoa, millaista signaalitehoa on odotettavissa. MUFday ja signaalitehon jakauma kulkevat tässä kohden tyypillisesti käsi kädessä.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Signaalitehon jakauma näkyvissä uusissa VOACAP-graafeissa

Uudet VOACAP:n yhteysväligraafit (www.voacap.com/p2p/index.html > Tri-Graph) ottivat taas askelen eteenpäin. Tällä kertaa bandikohtaisissa graafeissa näkyy vaaleanharmaalla signaalitehon ennustettu jakauma, joka lasketaan ainoastaan lyhyentien yhteyksille kolmen VOACAP:n tulosparametrin avulla: SDBW, SDBW10 ja SDBW90.

SDBW eli signaalitehon mediaani (50%) on kauan ollut mukana kuvioissa, mutta kaksi viimeksimainittua ei ole juuri näkynyt yhdessäkään VOACAP-pohjaisessa palvelussa (lukuunottamatta aitoa ja alkuperäistä VOACAP-ohjelmaa). SDBW10 (eli nk. ylädesiili) tarkoittaa signaalitehoa 10% eli kolmena päivänä kuukauden päivistä, ja vastaavasti SDBW90 (eli nk. aladesiili) 90% eli 27 päivänä kuukauden päivistä. Valitettavasti VOACAP ei kerro, mitkä päivistä ovat hyviä ja mitkä huonoja. Nyt otin nämä parametrit käyttöön graafeissa, jolloin nähdään, miten ennustettu signaaliteho jakautuu kullakin tunnilla bandeittain. Signaaliteho esitetään graafeissa nyt S-mittariyksiköin eikä dBW:ein eli desibelimääränä suhteessa wattiin :)

Jutun juoni on siis siinä, että liian laaja-alainen signaalitehon jakauma itse asiassa tarkoittaa sitä, ettei VOACAP-ohjelmalla ole oikein hyvää käsitystä siitä, missä mennään. Sen vuoksi pelkästään mediaanitason SDBW-pohjaiset ennusteet eivät nekään välttämättä anna signaalin etenemisestä kokonaisvaltaista kuvaa.

Liian leveä signaalinjakauma (kuten kuvassa) klo 4 UTC on viite siitä, ettei VOACAP pysty oikein hyvin kertomaan, missä mennään. Harmaa alue esittää koko signaalitehon jakauman SDBW10:stä SDBW90:een eri tunneilla. Näkyvissä on myös SDBW eli signaalitehon mediaani vihreänä kuvaajana.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Tee-se-itse Bouvetin keliennuste (2018)

Tällä ohjeella on kaksi tarkoitusta:
  • näyttää vaihe vaiheelta, kuinka VOACAP Online Point-to-Point (P2P) -keliennustepalvelua käytetään
  • miten palvelusta saatavia tuloksia voidaan tulkita.
Tässä esityksessä hyödynnän uutta ns. "Tri-graph"-palvelua, missä esitetään vuorovaikutteisina graafeina VOACAP:n REL- (yhteyden todennäköisyys), S DBW- (signaaliteho) ja MUFday- (todennäköisyys sille että operointitaajuus on MUF:n alapuolella) tulosparametreja.

Palvelu on osoitteessa: www.voacap.com/p2p/index.html

Syötetietojen asettaminen palveluun


Alla olevasta kuvasta selviää vaihe vaiheelta, miten palveluun syötetään
  • TX:n (lähetinpaikkakunnan) tiedot (nimi, koordinaatit, antenni ja teho) - kuvan kohdat 1 ja 2.
  • RX:n (vastaanottopaikkakunnan) tiedot (lokaattori, josta saadaan koordinaatit ja antenni) - kuvan kohdat 3 ja 4.
  • kalenteritiedot niin että oikea kuukausi ja vuosi on asetettu ennusteen laskentaa varten - kuvan kohdat 5 ja 6.
Tämän palvelun pieni heikkous on siinä, että valittua TX- ja RX-antennia käytetään kaikilla taajuuksilla 80M:stä 10M:een! Näinhän ei todellisuudessa ole.

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!

Heti kun tiedot on syötetty, palvelu laskee silmänräpäyksessä 24 tunnin ennusteen ympyrämuodossa (kuvan kohta 7). Valitettavasti tämä ennuste kertoo vain VOACAP:n REL-parametrin tiedot. Ennusteympyrän hyvänä puolena on se, että sillä saa nopean yleisnäkymän kelien muuttumisesta, mutta se ei kelpaa tarkempaan analyysiin kahdesta syystä:

  1. se ennustaa yläbandin kelin (eli käytännössä MUF:n ylittävät taajuudet) liiankin optimistisesti, vaikka signaalitehoa ei olisi nimeksikään. Tästä syystä MUFday-graafi (ja S DBW-graafi) on tarpeen, että nähdään, millä todennäköisyydellä operointitaajuus on MUF.n alapuolella. Kun operointitaajuus siirtyy MUF:n yläpuolelle, sen signaaliteho heikkenee melko nopeasti.
  2. se ennustaa alabandin kelin, varsinkin yli 6000-7000 km:n yhteysväleillä, liiankin pessimistisesti. Tästä syystä  SDBW:tä eli signaalitehoa kuvaava graafi on osoittautunut hyväksi ohjenuoraksi eli jos VOACAP ennustaa signaalitehoa, sitä voidaan käyttää silloin pikemminkin ennusteisiin kuin pelkkää SNR- tai REL-tulosparametriä. Edellytyksenä toki on, että RX-paikassa on matala kohinataso.

Uusi kolmen graafin tulospalvelu ("Tri-graph") saadaan näkyville painamalla "Tri-graph"-painiketta (kuvan kohta 8).

Mutta ennen kuin esittelen uutta tulospalvelua tarkemmin, katsotaan vielä, millaisia graafeja saa kun painaa painiketta "1-month prediction", joka on VOACAP:n P2P-palvelun alkuperäinen tulospalvelu.

Circuit Reliability eli VOACAP:n REL-parametri.
Tähän graafiin pätevät samat lainalaisuudet kuin 24 tunnin ennusteympyrään palvelun etusivulla.
Tässä graafissa MUF-kuvaaja näkyy mustana.
Signal Strength eli VOACAP:n S DBW (Signal Power) -parametri.
Tämä auttaa hahmottamaan alabandien keliä paremmin.


Tri-graph-grafiikkaan...


"Tri-graph"-painiketta painamalla lasketaan siis REL-, S DBW- ja MUFday-graafit, mutta ne esitetään vuorovaikutteisina kuvaajina, jolloin on helpompi hahmottaa eri taajuuksien käyttäytyminen.

Itse olen havainnut, että tulosgraafeja kannattaa tutkia kolmesta näkökulmasta:
  1. Alabandien taajuudet: 80M, 60M, 40M ja 30M omana ryhmänä
  2. Yläbandien taajuudet: 17M, 15M, 12M ja 10M omana ryhmänä
  3. Ala- ja yläbandien väliin jäävä alue: käytännössä 20M (joka osin käyttäytyy kuin alabandit, mutta osin sitten ei.)
Oletusarvoisesti kaikissa kolme graafissa näkyvät samalla kertaa kaikki 9 taajuuskuvaajaa.
Värien selitteet (bandit) selviävät graafin oikeasta sivusta.

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!

Alabandien taajuudet


Tämä on alabandien S DBW eli signaalitehograafi.
SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!

Lähdetään liikkeelle alabandeista. Pelkästään alabandien kuvaajat jää näkyviin, kun piilottaa yläbandien kuvaajat - tässä tapauksessa 20M-10M. Piilottaminen tapahtuu klikkaamalla ko. bandin väriä yllä olevan punaisen alueen sisällä. Piilotetun kuvaajan saa esille klikkaamalla ko. bandin väriä uudelleen.

Yllä olevasta  SDBW-graafista nähdään että alabandit 80M:stä 30 M:een toimivat todella hyvin. Yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö on n. 23:30 UTC, mikä ajankohta voisi olla sopivin myös 160M:lle.

Tutkitaan vertailun vuoksi vastaavaa REL-graafia alla:

Tämän kuvan REL-parametri ei anna 80M:lle, saati 160M:lle paljon toivoa.
Totuus on tarua/ennustetta ihmeellisempää.

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!


Yläbandien taajuudet


Siirrytään sitten yläbandeille: piilotetaan graafeista alabandien kuvaajat ja tuodaan näkyviin yläbandien kuvaajat. Yläbandin kelin ennustamiseksi tarvitaan REL-,  SDBW- ja MUFday-graafien yhteistulkintaa.

Taajuuskuvaajiin ilmestyy tuntikohtaiset vertailuarvot kun hiirtä liikuttaa graafin päällä.
Tässä yläbandien REL-graafi yhteyden onnistumisesta asteikolla 0-100 %.

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!

Tässä yläbandien MUFday-graafi. MUFday-graafi esittää prosentuaalisia todennäköisyyksiä.
SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!

Yläbandien signaalitehograafi (S DBW). Kovasti muut graafit antavat pienen pientä toivoa 10M:lle mutta tämän graafin mukaan mediaani-signaaliteho on kuitenkin niin syvällä kohinarajan alapuolella, ettei taida kusoa syntyä -- ei ainakaan valituilla antenneilla ja tehoilla. Kaikkia kolme graafia tuleekin tulkita yhdessä paremman käsityksen saamiseksi.
SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!

Ala- ja yläbandien väliin jäävä alue: 20M


Lopuksi tutkitaan 20M:n aluetta, joka tuntuu osittain käyttäytyvän kuin alabandit, mutta ei sitten kuitenkaan. Se on pikemminkin sekalainen yhdistelmä niin alabandien kuin yläbandien käyttäytymistä...

SUURENNA KUVAA KLIKKAAMALLA!
Yllä olevasta kuvassa näkyy yhtä aikaa niin signaaliteho- kuin MUFday-graafi. Kuvaa voisi tulkita siten, että 20M aukeaa hetkeksi aamulla auringonnousun jälkeen ja hiukan pitemmäksi hetkeksi illalla ennen Bouvetin auringonlaskua.

Loppukaneettina voi varmaan sanoa, että tämän esimerkin pohjalta pystynee luomaan itselleen hyvinkin yksityiskohtaisia ennusteita joko esitetyn alabandi/yläbandi-jaon perusteella tai jopa ihan bandikohtaisesti mille yhteysvälille hyvänsä.

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

VOACAP Online Point-to-Point (P2P) User Manual (May 1, 2017 Edition)

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Vapun kunniaksi kirjoitin VOACAP Online Point-to-Point -palvelun käyttöohjeen uusiksi - tosin Lontoon kielellä. Aiempi käyttöohje oli auttamattomasti vanhentunut ja palveluun on viime aikoina tullut paljon uutta toiminnallisuutta - siksi uusi käyttöohjekin on tarpeen. Ohjeen huolellinen sisäluku toivottavasti avaa palvelun sielunelämää tarpeellisen määrän :)

Käyttöohjetta on kevään ja kesän aikana täydennetty varsinkin P2P-graylinen palvelun osalta paljonkin.

URL:
http://voacap.blogspot.fi/2017/05/voacap-online-point-to-point-p2p-user.html

VOACAP-peittokarttapalvelussa uusi karttatyyppi

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Lisäsin VOACAP-peittokarttapalveluun (www.voacap.com/area/) mahdollisuuden valita kahden eri peittokarttatyypin väliltä. Oletuksena peittokartat ovat kuvanneet ja vastakin VOACAP:n REL-tulosparametriä eli todennäköisyyttä kuson onnistumiseen.

Kuitenkin tiedämme, että REL-arvot ennustetaan pitemmillä välimatkoilla todella konservatiivisesti mitä alemmille taajuuksille mennään, vaikka ohjelma ennustaa signaalitehoa (S DBW). Tästä syystä lisäsin mahdollisuuden valita kartaksi myös S DBW eli signaalitehoa kuvaavan karttatyypin. Kyse on mediaani-signaalitehosta, ja näitä arvoja voidaan ilmoittaa myös S-mittariarvoina, lisätietoja: http://www.voacap.com/s-meter.html


Käyttäkääpä tuota uutta tyyppiä kun laskette keliennusteita sinne Bouvetin suuntaan 80 M:llä ja muutenkin alabandeilla :)

VOACAP P2P -yhteysväliennustepalvelussa saatavana kerralla koko vuoden kattavat HF-ennusteet

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Yleisön pyynnöstä tein VOACAP Onlinen yhteysväliennustepalveluun (http://www.voacap.com/p2p/index.html) lisätoiminnon -- All-year prediction --, jonka avulla pystyy yhdellä painalluksella laskemaan tietylle yhteysvälille ennusteet koko vuoden ajalle eli tammikuusta joulukuuhun. Vuosiluku luetaan Google Maps -kartan alla olevasta kalenterista.


Ennustetulokset esitetään taulukkomuodossa samalla tavalla kuin VOACAP DX Charteissa (www.voacap.com/dx.html) 80 metristä 10 metriin. Tulossivun ylä- ja alareunassa on väriasteikko, josta näkee, mikä väri vastaa mitäkin yhteystodennäköisyyttä. Nämä ennustetaulukot ovat vuorovaikutteisia siinä mielessä, että viemällä hiiren mihin hyvänsä taulukon solun päälle, esiin tulee tuon kyseisen ajan/taajuuden yhteystodennäköisyys ja signaalinvoimakkuus VOACAP:n SDBW- eli (mediaani-)signaalitehoarvona. Erityistä taulukoissa on, että värilliset ruudut ilmoittavat yhteyden todennäköisyyden ja harmaat ruudut sen, että todennäköisyys on nolla, mutta signaaliteho saattaisi olla juuri ja juuri kohinassa tai sen yläpuolella. Näitä harmaita ruutuja on tyypillisesti alemmilla taajuuksilla, joilla VOACAP:n REL-ennusteet ovat melko konservatiivisia.

Ainoat ennusteet mitä Bouvetille tarvitaan :)

Taulukon kaksi viimeistä riviä, jotka on merkitty "TX" ja "RX," näyttävät kyseisen paikkakunnan päivän ja yön määrän. Harmaa alue on yötä ja valkoinen päivää. Viemällä hiiren TX- ja RX-tekstien päälle, esiin tulevat tarkemmat Auringon nousu- (SR) ja laskuajat (SS). Ajat on laskettu joka kuukauden 15. päivälle.

Yhteysväliennustepalvelun kaikkia syötearvoja voi muuten käyttää paitsi itseannettavaa auringonpilkkulukua (SSN). Auringonpilkkuluku asetetaan NOAA:n ennusteiden mukaisesti automaattisesti kullekin kuukaudelle erikseen.

Tämän lisätoiminnon myötä yhteysväliennustepalvelussa on näin neljä eri tapaa tutkia ennusteita: ensiksi syötesivulla on yhteystodennäköisyyttä kuvaava 24 tunnin ennustekello, toisaalta tarkemman valitun kuukauden yhteystodennäköisyys- ja signaalivoimakkuusgraafin saa, kun painetaan painiketta "1-month prediction". Kolmantena ovat nämä uudet koko vuoden kattavat yhteysväliennustetaulukot ("All-year prediction"), joissa yhdistyvät yhteystodennäköisyydet, signaalitehot ja Auringon nousu- ja laskutiedot. Neljäntenä ovat yhteysvälin koko vuoden grayline-ennusteet ("All-year grayline").

VOACAP P2P:n grayline-palvelu

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Tein VOACAP Onlinen yhteysväliennustepalveluun (http://www.voacap.com/p2p/index.html) lisätoiminnon, jolla pystyy laskemaan ko. yhteysvälin TX- ja RX-paikkojen osalta erilaisia graylineen eli mm. Auringon laskuun ja nousuun liittyviä aikoja. Toiminto tarjoaa osittain samoja tuloksia kuin VOACAP Greyline -palvelu (http://www.voacap.com/greyline/), mutta käyttäjän itse valitsemiin paikkoihin. Toiminto käynnistyy, kun P2P-sivulla painaa "All-year grayline"-painiketta. Mikäli painiketta ei näy sivulla, suorita "force refresh" eli CTRL-F5, jotta selaimen vanha välimuisti tyhjenee.

Lisätoiminto tekee laskelmat TX- ja RX-paikkojen osalta koko valitun vuoden osalta. Vuoden voi valita Google-kartan alla olevasta kalenterista. Toiminnossa lasketaan molempien paikkojen osalta seuraavat ajanhetket:

  • DAWN = ajanhetki jolloin Aurinko on 6 astetta horisontin alapuolella ennen Auringon nousua
  • RISE = Auringon nousuaika horisontissa
  • POST = ajanhetki jolloin Aurinko on 3 astetta horisontin yläpuolella Auringon nousun jälkeen
  • PRE = ajanhetki jolloin Aurinko on 3 astetta horisontin yläpuolella ennen Auringon laskua
  • SET = Auringon laskuaika horisontissa
  • DUSK = ajanhetki jolloin Aurinko on 6 astetta horisontin alapuolella Auringon laskun jälkeen
  • MNITE = kyseisen paikan tähtitieteellinen keskiyö (solar midnight) eli hetki jolloin Aurinko paistaa täsmälleen toiselle puolelle maapalloa.
  • MIDPT MNITE = ON4UN:n kirjassaan lanseeraama "halfway local midnight" eli tietyn yhteysvälin maantieteellisessä puolessavälissä sijaitsevan kohdan tähtitieteellinen keskiyö. P2P-ennustepalvelussa on Google-kartassa maantieteellinen puoliväli merkitty pienellä punaisella ympyrällä TX- ja RX-paikkoja yhdistävällä isoympyrälinjalla.
  • MIDPT ASTRO = yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan astronomisen hämärän alkuhetki eli pimeyden loppuhetki (eli kun Aurinko on 18 astetta horisontin alapuolella) ja tähän liittyvä MIDPT RISE = auringonnousu yhteysvälin maantieteellisessa keskikohdassa
  • MIDPT SET = auringonlasku yhteysvälin maantieteellisessa keskikohdassa ja tähän liittyvät MIDPT ASTRO = astronomisen hämärän päättymishetki eli pimeyden alkuhetki (eli kun Aurinko on 18 astetta horisontin alapuolella)
Lisäksi ilmoitetaan etäisyys TX-paikasta RX-paikkaan lyhyttä ja pitkää tietä kilometreinä ja maileina sekä vastaavat astelukemat napapohjoisesta.

Todennäköisimpien kelipiikkien ajankohtien ennustaminen


Sain vihdoin koodattua valmiiksi VOACAP P2P-palvelun grayline-osioon värikoodit, jotka helpottavat parhaimpien grayline-hetkien paikantamista tulostaulukosta.

Grayline-kellonaikojen taulukko. Vasemmanpuolimmaisen (DATE) sarakkeen päivämäärät ovat hyperlinkkejä, jotka avaavat Google Map -kartan, jolla voi visualisoida hämärävyöhykkeen tilaa laskettuina kellonaikoina.

Menemättä sen kummemmin teoreettisiin pohdintoihin grayline-kelin olemuksesta, todettakoon, että on kolme ajankohtaa, jolloin käytännössä alabandien keleissä on havaittu parantumista:

1. Sekä lähetin (TX) ja vastaanotin (RX) sijaitsevat hämärävyöhykkeellä (gray zone/terminator zone). Hämärävyöhyke on laskelmissani määritetty seuraavalla tavalla:

- aamulla: DAWN- ja POST (post-sunrise) -aikojen välinen ajanjakso
- illalla: PRE- (pre-sunset) ja DUSK-aikojen välinen ajanjakso

Mikäli nämä ajanjaksot TX:n ja RX:n osalta limittyvät ajallisesti, värjätään ko. ajankohdat seuraavasti:

a) TX DAWN-POST- ja RX DAWN-POST -alueet limittyvät:

TX DAWN-RISE-POST: punainen
RX DAWN-RISE-POST: punainen

b) TX DAWN-POST- ja RX PRE-DUSK -alueet limittyvät:

TX DAWN-RISE-POST: punainen
RX PRE-SET-DUSK: sininen

c) TX PRE-DUSK- ja RX DAWN-POST -alueet limittyvät:

TX PRE-SET-DUSK: sininen
RX DAWN-RISE-POST: punainen

d) TX PRE-DUSK- ja RX PRE-DUSK -alueet limittyvät:

TX PRE-SET-DUSK: sininen
RX PRE-SET-DUSK: sininen

2. Lähetin (TX) [tai vastaanotin (RX)] sijaitsee hämärävyöhykkeellä ja vastaanotin (RX) [tai lähetin (TX)] on pimeällä alueella. Kun tämä ehto toteutuu, DAWN-RISE-POST- ja PRE-SET-DUSK-sarakkaiden ajat värjätään vihreiksi. Tämä on yksi yleisimmistä alabandien kelin parantumiseen vaikuttavista ilmiöistä.

3. Lähetin (TX) [tai vastaanotin (RX)] sijaitsee hämärävyöhykkeellä ja vastaanotin (RX) [tai lähetin (TX)] on pimeällä alueella JA yhteysvälin maantieteellisessä keskikohdassa on tähtitieteellinen keskiyö (midpoint solar midnight). Tämä on kohdan 2 erikoistapaus, ja hyvin tärkeä sellainen. Tällä hetkellä maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö (taulukossa sarake MIDPT MNITE) on määritetty ajanjaksoksi, joka levittäytyy inuuttia taulukossa ilmoitetun ajan kummallekin puolelle. MIDPT MNITE -sarakkeessa on matemaattisesti laskettu tähtitieteellisen keskiyön hetki.

Tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso voidaan merkitä kolmella eri värillä: mustalla (oletus), punaisella ja sinisellä. Kun väri on musta, niin keskikohtan tähtitieteellinen keskiyö ei limity TX:n eikä RX:n DAWN-RISE-POST- tai PRE-SET-DUSK -ajanjaksojen kanssa.

Punainen ja sininen väri otetaan käyttöön seuraavien ehtojen täyttyessä:

a) Yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso ja TX:n hämärävyöhykejakso (aamulla tai illalla) limittyvät: PUNAINEN
b) Yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso ja TX:n hämärävyöhykejakso (aamulla tai illalla) limittyvät: SININEN

Mainittakoon erityisesti, että jos TX- tai RX-paikkakuntien tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso (+- 7 minuutin ajanjakso MNITE-sarakkeessa mainitun ajan molemmin puolin) limittyy yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakson kanssa, TX:n ja RX:n MNITE-sarakkeessa ajant värjätään seuraavasti:

a) TX:n tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso (MNITE) ja yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso limittyvät: PUNAINEN
b) RX:n tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso (MNITE) ja yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso limittyvät: SININEN

Tärkeät kellonajat esitetään visuaalisesti Google Map -kartalla


Voidaan sanoa, että pelkkien grayline-kellonaikojen tihrustaminen (palvelussa www.voacap.com/p2p/index.html > All-year Grayline) ei anna tarpeeksi visuaalista kuvaa siitä, miten päivä ja yö kohtaavat toisensa eri aikoina eri puolilla maailmaa, sain kehiteltyä asiaa eteenpäin. Nyt grayline-aikalaskelmat näytetään Google Map -kartalla.

Aluksi siis tehdään ne laskelmat VOACAP P2P-palvelussa (www.voacap.com/p2p/index.html) painamalla "All-year Grayline" -painiketta. Tulossivulla otollisimmat ajankohdat on merkitty kolmella värillä: vihreä, punainen ja sininen. Kaikki ensimmäinen sarakkeen (DATE) päivämäärät ovat nyt webbilinkkejä, joita klikkaamalla avautuu uuteen ikkunaan Google Map, jonka yläreunassa ovat kaikki ko. päivän lasketut ajankohdat omissa painikelaatikoissaan. Painamalla jotakin laatikoista asettuu yön ja päivän raja kartalla oikeaan kohtaan laatikossa näkyvän ajan hetkellä.

Kartalla näkyy useita klikattavia painikelaatikoita. Laatikot on ryhmitelty kolmeen: vasemmalla TX:n eri aikaruudut, keskellä yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan aikaruudut ja oikealla RX:n eri aikaruudut

Kartalla näkyvät myös TX:n ja RX:n paikat (TX = punainen markkeri, RX = sininen markkeri), niiden välinen punaisen värinen isoympyrälinja lyhyttä tietä pitkin ja isoympyrälinjalla pieni punainen ympyrä, joka ilmoittaa kyseisen yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan. Tuo maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö on yksi laskettavista grayline-ajoista ("Midpoint solar midnight"). Jokaisessa painikelaatikossa on aputeksti, joka tulee näkyviin, kun hiiri viedään laatikon päälle, mutta ei paineta hiirtä. Aputeksti kertoo, mistä ajankohdasta on kysymys, esim. "TX sunrise" (= auringonnousu lähetyspaikkakunnalla) tai "RX solar midnight" (= tähtitieteellinen keskiyö vastaanottopaikkakunnalla).

Tuo "midpoint solar midnight" eli yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö on nyt määritelty 14 minuutin (+- 7 min.) pituiseksi ajanjaksoksi ohjelman tekemissä vertailuissa. Luin ensi kertaa tämän ajankohdan merkityksestä ON4UN:n kirjasta, mutta en muista lukeneeni, miten pitkästä ajanjaksosta on kyse. Myös kokeneet Lapin-peditioneilla käyvät keskiaalto-DX-kuuntelijat puhuvat tästä ilmiöstä, joka esiintyy heidän mukaansa suhteellisen säännönmukaisesti, kunhan sitä osaa etsiä. Heidän arvionsa mukaan sen kesto on n. 10-15 minuuttia pitkillä yhteysväleillä.

VOACAP ja auringonpilkkuluvut

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Jim Watson, joka on yksi verkkopohjaisen VOACAP-keliennustepalvelun taustavoimista (hän on mm. portannut VOACAP:n public domain -Fortran-lähdekoodin Linuxille), on kirjoittanut pienen esityksen siitä, miten auringonpilkkuluvun valinta vaikuttaa VOACAP-keliennusteiden tarkkuuteen. Asia on tullut ajankohtaiseksi siksi että NOAA, joka alunperin on toimittanut ne auringonpilkkuluvut joita käytetään ja on käytetty VOACAP:n syötearvoina, on kokonaan lopettanut tähän tarkoitukseen soveltuvien SSN-lukujen laskemisen. Toisin sanoen: yksi VOACAP:n toiminnalle elintärkeän syötearvon laskeminen on lopetettu!

Jos teillä on käytössä HamCAP tai muita ohjelmia, joissa laskentamoottorina käytetään VOACAP:ia, olette saman ongelman ääressä :)

Jimin blogipostaus löytyy täältä: https://soundbytes.asia/proppy/blog/page/20/voacap-ssn-values/

Ja täydellinen esitys PDF:nä: https://soundbytes.asia/proppy/static/blog/voacapssn/voacapssn.pdf

Kysyin taannoin asiaa NOAA:lta, josta tuli vastauksena että kuukausitason tasoitetun auringonpilkkuluvun laskemisessa käytettävää algoritmia on muutettu ja asia on lisäksi annettu Belgiassa toimivan SIDC:n tehtäväksi. Toisin sanoen: niitä arvoja, joiden pohjalta VOACAP-ohjelmistoa on kehitetty ja viimeistelty, ei ole vastaisuudessa enää olemassa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että VOACAP:ssa voidaan käyttää mitä hyvänsä auringonpilkkulukua. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksioikoinen. Jim teki pienen tutkielman siitä, miten uusien SIDC-arvojen käyttäminen vaikuttaa ennusteiden tarkkuuteen. Lyhyesti sanoen tuloksena näyttää olevan se, että SIDC-luvut eivät sovellu sellaisenaan VOACAP:ssa käytettäväksi. Sen sijaan Jim ehdottaa että SIDC:n lukuja kalibroidaan sopivalla kertoimella, jolloin pitkänajan tarkastelujakson valossa uudelleenkalibroidut SIDC-luvut käyvät hyvin yhteen NOAA:n aiemmin laskemien lukujen kanssa - ja nämä antaisivat parhaan ennustetarkkuuden.

Lisäksi Jim huomauttaa että Alex VE3NEA:n tekemät muutokset VOACAP:n lähdekoodiin on hyvä ottaa käyttöön, kuten myös IONCAP-absorptiomalli, joka ei ole VOACAP:n oletusarvoinen malli (mutta on ohjelmassa silti erikseen valittavissa).

VOACAP P2P ja havaintopäivän Auringon nousu- ja laskuajat horisontissa, D- ja F-kerroksessa

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

VOACAP Point-to-point (eli tietyn yhteysvälin keliennusteet) -sivulla (www.voacap.com/p2p/index.html) on uusi toiminto, joka helpottaa hahmottamaan Auringon nousu- ja laskuajat Google Maps -kartalla. Uusi palvelu koskee senhetkisen päivän nousu- ja laskuaikoja ("Today's Sunrise/Sunset Times (UTC)"-osiossa) jotka lasketaan horisonttiin (GND), ionosfäärin D-kerrokseen (D) ja ionosfäärin F-kerrokseen (F) niin lähetin- (Transmitter) kuin vastaanottopaikkakunnan (Receiver) osalta.


Kellonajat on esitetty harmaapohjaisissa suorakulmaisissa alueissa. Klikkaamalla hiirellä jotain kellonaikaa, siirtyy Google Maps -kartalla grayline-linja kyseiseen ajankohtaan, jolloin voi arvioida mm., miten hämärätie-eteneminen onnistuisi ko. ajankohdassa yhteysvälillä. Itse teen niin että katson ennusteympyrästä, milloin VOACAP ennustaa parhaimman todennäköisyyden alabandeilla ja sitten katson, löytyykö vastaavaa tai lähellä olevaa kelloaikaa nousu- ja laskuajoista. Klikkaa lähintä ajankohtaa, jolloin näkee visuaalisesti kartalta, missä päivän ja yön alueet ovat ja miten isoympyräreitin kuvaaja halkoo yötä/päivää.

Kartan saa aseteltua taas "oletusarvoonsa" eli senhetkiseen tilanteeseen UTC-aikaa klikkaamalla kartan alla olevaa "Reset"-painiketta.

Kosminen säteily ja alabandin kelit

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Eilen kolahti postiluukusta ARRL:n NCJ-lehti, National Contest Journal. Siinä oli mielenkiintoinen, Carl Luetzelschwabin K9LA kirjoittama artikkeli kosmisen säteilyn mahdollisesta vaikutuksesta alabandien, erityisesti 160 metrin keliin. Artikkelin pihvi oli siinä, että ilmakehään tunkeutuvan kosmisen säteilyn määrä on pikkuhiljaa kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla ja yhä kasvamassa. Kosminen säteily, jota myös avaruussäteilyksi kutsutaan, muodostuu pääosin korkeaenergiaisista protoneista, joita saapuu kaikista suunnista maapallolle yötä päivää.

Kosmista säteilyä pääsee maapallon ilmakehään eniten napa-alueilta, joten tällä ilmiöllä on meille pohjoisessa asuville erityistä mielenkiintoa. Kun Auringon magneettikenttä on voimakas (pilkkumaksimin aikaan), kosminen säteily siroaa poispäin maapallon ilmakehästä. Kuitenkin auringonpilkkuminimin aikaan, jota kohden olemme nyt siirtymässä, kosmisen säteilyn määrä ilmakehässä kasvaa.

Kosmisen säteilyn määrää mitataan ilmakehässä tapahtuvien hiukkaustörmäysten sivutuotteena syntyvien neutronien lukumäärän pohjalta. Tätä mittausta on tehty Oulun yliopiston kosmisen säteilyn mittausasemalla jo vuodesta 1964 tähän päivään asti: http://cosmicrays.oulu.fi .

Kannattaa huomata, että kun neutronien määrä on nollatasoon verrattuna pienimmällään (ks. sivustolla neutronien lukumäärän vaihtelua esittävä alin kuva), niin olemme silloin auringonpilkkumaksimissa. Kun taas neutronien määrä on nollatasoon verrattuna korkeimmillaan, olemme auringonpilkkuminimissä. Oulussa vuonna 1964 alkaneen rekisteröinnin aikana auringonpilkkuminimissä (n. 2009-2010) neutronien lukumäärä (ja täten kosminen säteily) on ollut korkeimmillaan, mikä tarkoittaa että Auringon magneettikenttä on ollut heikoimmillaan miesmuistiin. Ehkäpä tulevan auringonpilkkuminimin aikana Auringon magneettikenttä on tätäkin heikompi, jolloin kosmisen säteilyn määrä olisi vieläkin korkeampi.

Carlin K9LA mukaan kosmisen säteily kasvu saattaisi heikentää erityisesti 160 metrin keliä, vaikka auringonpilkkulukemat ovat pohjalukemissa. Kosminen säteily tunkeutuu syvälle maapallon ilmakehän alakerroksiin, ja tämän takia hiukkastörmäyksistä aiheutuisi ilmakehän alakerroksiin ylimääräistä ionisaatiota (vrt. Auringon UV-säteilystä aiheutuva ilmakehän yläosissa tapahtuva ionisaatio), jolloin alabandien signaalien ionosfäärinen vaimentuminen kasvaisi entisestään. Kosmisen säteilyn vaikutus on todennäköisesti jo huomioitu nykyisissä elektronitiheysmalleissa, mutta jos kosmista säteilyä on tiedossa entistä enemmän, saattaa vaimentumista myös esiintyä enemmän. Ehkä kosmisen säteilyn vaikutuksesta saadaan jotain selvyyttä 2020-luvun alkupuoliskolla, kun minimi on ohitettu.

Ionosfäärinen vaimentuminen on kuitenkin suhteessa taajuuden neliöön, mikä tarkoittaa että taajuuden kasvaessa vaimentuminen pienenee. Tällöin esimerkiksi kosmisen säteilyn kasvun vaikutus esim. 80 metrillä on jo pienentynyt ja 40 metrillä sen vaikutus keliin on jo oleellisesti pienempi.

Oulun yliopiston kosmisen säteilyn mittausaseman neutronimonitori on osoitteessa: http://cosmicrays.oulu.fi

tiistai 21. maaliskuuta 2017

NOAA on lopettanut VOACAP:ssa käytettävien auringonpilkkulukujen laskemisen!

Jim Watson, joka on yksi verkkopohjaisen VOACAP-keliennustepalvelun 
taustavoimista (hän on mm. portannut VOACAP:n public domain 
-Fortran-lähdekoodin Linuxille), on kirjoittanut pienen esityksen siitä, 
miten auringonpilkkuluvun valinta vaikuttaa VOACAP-keliennusteiden 
tarkkuuteen. Asia on tullut ajankohtaiseksi siksi että NOAA, joka 
alunperin on toimittanut ne auringonpilkkuluvut joita käytetään ja on 
käytetty VOACAP:n syötearvoina, on kokonaan lopettanut tähän 
tarkoitukseen soveltuvien SSN-lukujen laskemisen. Toisin sanoen: yksi 
VOACAP:n toiminnalle elintärkeän syötearvon laskeminen on lopetettu!

Jos teillä on käytössä HamCAP tai muita ohjelmia, joissa 
laskentamoottorina käytetään VOACAP:ia, olette saman ongelman ääressä :)

Jimin blogipostaus löytyy täältä: 
https://soundbytes.asia/proppy/blog/page/20/voacap-ssn-values/

Ja täydellinen esitys PDF:nä: 
https://soundbytes.asia/proppy/static/blog/voacapssn/voacapssn.pdf

Kysyin taannoin asiaa NOAA:lta, josta tuli vastauksena että 
kuukausitason tasoitetun auringonpilkkuluvun laskemisessa käytettävää 
algoritmia on muutettu ja asia on lisäksi annettu Belgiassa toimivan 
SIDC:n tehtäväksi. Toisin sanoen: niitä arvoja, joiden pohjalta 
VOACAP-ohjelmistoa on kehitetty ja viimeistelty, ei ole vastaisuudessa 
enää olemassa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että VOACAP:ssa voidaan käyttää mitä 
hyvänsä auringonpilkkulukua. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin 
yksioikoinen. Jim teki pienen tutkielman siitä, miten uusien 
SIDC-arvojen käyttäminen vaikuttaa ennusteiden tarkkuuteen. Lyhyesti 
sanoen tuloksena näyttää olevan se, että SIDC-luvut eivät sovellu 
sellaisenaan VOACAP:ssa käytettäväksi. Sen sijaan Jim ehdottaa että 
SIDC:n lukuja kalibroidaan sopivalla kertoimella, jolloin pitkänajan 
tarkastelujakson valossa uudelleenkalibroidut SIDC-luvut käyvät hyvin 
yhteen NOAA:n aiemmin laskemien lukujen kanssa - ja nämä antaisivat 
parhaan ennustetarkkuuden.

Lisäksi Jim huomauttaa että Alex VE3NEA:n tekemät muutokset VOACAP:n 
lähdekoodiin on hyvä ottaa käyttöön, kuten myös IONCAP-absorptiomalli, 
joka ei ole VOACAP:n oletusarvoinen malli (mutta on ohjelmassa silti 
erikseen valittavissa).

73 Jari OH6BG