Kohti parempaa lähtökulma-analyysia

Tervetuloa blogiin, jossa prosessikirjoittamisen keinoin käsitellään sitä, miten VOACAP-ohjelmalla pystytään optimoimaan antennin korkeus eri bandeilla ja eri kohdealueille. Optimoinnin tarkoituksena on se että yritetään saavuttaa kohdealueilla mahdollisimman hyvä signaali, kuitenkin niin että tavallinenkin hami pystyisi tarvittavan maston rakentamaan, mikäli sitä todella haluaa. Tästä syystä yli 100-metrisiä mastoja/antennin korkeuksia ei kannata juuri käsitellä.

Tämä antennien korkeuden optimointi on suoraa jatkoa viime vuonna PileUppiin kirjoittamaani artikkeliin "Squeezing the decibels out of a simple dipole". Valitettavasti optimointiasia on jäänyt hautumaan vuodeksi, mutta nyt on hyvä aika palata asian tiimoille näin joulun aikaan.

Noin vuosi sitten olin tiiviissä kirjeenvaihdossa Deanin N6BV:n kanssa kahdesta hänen tekemästään ohjelmasta: HFTA eli HF Terrain Assessment ja ARRL:n Antenna Handbookin CD:llä olevista lähtökulmatietokannoista. Tuossa keskustelussa paljastui että hänen laskemansa lähtökulmat esim. Suomesta eri puolille maailmaa perustuivat melko pieneen vastaanottopaikkojen lukumäärään. Ajattelin että ei voida saada kovin tarkkaa kuvaa lähtökulmien jakaumasta esim. koko Afrikkaan jos lähtökulma-analyysi perustuu muutamaan havaintopisteeseen pohjoisessa ja etelässä, kun puhutaan näinkin isosta mantereesta. Tähän halusin muutosta eli kattavamman analyysin.  Minusta pieni tutkimusaineisto aiheuttaa sen verran paljon virhettä lähtökulma-analyysiin että päätin tehdä vastaavan työn itse, eli laskea Vaasasta parhaimmat lähtökulmat eri puolille maailmaa käyttämällä VOACAP-ohjelmaa.

Tällöin päätin lisätä vastaaottopaikkojen lukumäärää huomattavasti niin että:

• Euroopasta valitsin sopivasti maantieteellisesti levittäen 19 vastaanottopistettä,
• Lähi-idästä 16 pistettä,
• Afrikasta 20 pistettä,
• Aasiasta 22 pistettä,
• Japanista erikseen 8 pistettä,
• Australian ja Tyynenmeren alueelta 11 pistettä,
• Etelä-Amerikasta 10 pistettä

Yhdysvallat jaoin kolmeen osaan: länsi, keski, itä. USA:n länsi- ja keskiosista valitsin kustakin n. 12 pistettä ja itäosasta 25 pistettä. Painotus itäosaan riippui siitä että siellä on kuitenkin suurin osa hamiväestöstä.

Tällaisesta lähtökohdasta ajattelin että tutkimusaineistosta tulisi ainakin hiukan kattavampi kuin Deanin tekemästä lähtökulma-analyysista. Keskustelimme näistä asioista paljon Deanin kanssa, ja myös hän innostui niin paljon että paransi omaa analyysiään ja esitteli uudet tuloksensa Visaliassa huhtikuussa 2009. Hänen PDF-muotoinen esitelmä löytyy täältä: Contest Antennas - DX or Domestic, What’s Your Pleasure? Tämä esitys on erittäin arvokas ja siinä on (tosin Lontoon kielellä) mietitty samoja ongelmia kuin itse pohdin.