Tässä pieni esimerkki siitä, miten HFTA:n kanssa käytetään VOACAPin ennustamaa lähtökulmastatistiikkaa. Tarkastelemme siis lähtökulmien jakautumaa välillä Vaasa - Yhdysvaltain itäosa.
Tältä alueelta vastaanottopaikoiksi oli määritelty seuraavat paikkakunnat:
VOACAPin tulostiedoston koko on n. 1,3 GB ja siitä suodatettu tietokanta, kun REL >= 0, on noin 76 MB.
Kun tarkastellaan sellaista lähtökulmajakaumaa, joka on laskettu etenemismallilla 25 ja jossa REL >= 10% (=0.1 VOACAP-notaatiolla) koko auringonpilkkujakson aikana kaikkina kuukausina, näyttää jakauma 20M:n bandilla seuraavalta ("Atlanta" oli tietokannan ensimmäinen vastaanottopaikka, kuva esittää kyllä koko USA:n itäosaa...):
Y-akselilla on prosentuaalinen osuus kaikista lähtökulmista ja X-akselilla lähtökulman asteluku. Esimerkiksi jakaumassa on 9 % osuus lähtökulmassa 9-10 astetta.
Ja nyt sitten samoilla ehdoilla mutta pelkästään auringonpilkkuluvulla 5 (vastaa suurinpiirtein tämänhetkistä auringonpilkkulukua):
Ylläolevissa kuvissa REL >= 10%. Jos tuon luotettavuusarvon ilmaisee toisin, voitaisiin sanoa että meillä on tällä lähtökulmajakaumalla yli 10%:n todennäköisyys saavuttaa SNR-suhde 24 dB-Hz (vastaa alinta CW-tason kuuluvuutta).
Jos haluammekin yli 90 % todennäköisyyden sille, että ko. SNR saavutetaan, niin lähtökulmajakauma näyttääkin seuraavalta (SSN 5):
Näemme, että mitä suuremmalla todennäköisyydellä haluamme yhteyden onnistuvan halutunlaatuisena, sitä alhaisemmiksi lähtökulmat tulevat. Yo. kuvan perusteella voisimme sanoa että antennissamme pitäisi olla vahvistusta eniten lähtökulmissa 2-5 astetta.
Jos meillä on nyt esim. 3-elementtinen jagi tasaisella maaperällä (sanotaan vaikka Vaasan laakeilla pelloilla), niin tarkastellaan tilannetta antennikorkeuksilla 32 metriä ja 52 metriä:
Jagi 32 metrissä (20M, kaikki kuukaudet, SSN 5, REL >= 10%):
Jagi 52 metrissä (20M, kaikki kuukaudet, SSN 5, REL >= 10%):
Tässä esimerkissä Figure of Merit on parempi 32 m:ssä olevalla antennilla, mutta pitää huomata että SNR:n saavuttamisen luotettavuusarvo REL oli >= 10%. Aiemmin suosittelemani 52 metriä 20M:n antennin optimikorkeudeksi ei ole juuri tässä tapauksessa optimikorkeus USA:n suuntaan.
Mikäli katsotaankin tilannetta jossa REL-arvo nostetaan 90%:iin, niin silloin 52 metrissä oleva antenni on paras FOM-hyvyysluvulla tarkasteltuna:
Jagi 32 metrissä (20M, kaikki kuukaudet, SSN 5, REL >= 90%):
Jagi 52 metrissä (20M, kaikki kuukaudet, SSN 5, REL >= 90%):
Koska pyrkimyksenä on tietysti maksimoida yhteysvälin luotettavuus, niin silloin valitsisin 52 metrissä olevan jagin.
Lataa tästä HFTA-lähtökulmajakauma-tiedostot yhteysvälille Vaasa - USA:n itäosa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti