VOACAP-peittokarttapalvelussa uusi karttatyyppi

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Lisäsin VOACAP-peittokarttapalveluun (www.voacap.com/area/) mahdollisuuden valita kahden eri peittokarttatyypin väliltä. Oletuksena peittokartat ovat kuvanneet ja vastakin VOACAP:n REL-tulosparametriä eli todennäköisyyttä kuson onnistumiseen.

Kuitenkin tiedämme, että REL-arvot ennustetaan pitemmillä välimatkoilla todella konservatiivisesti mitä alemmille taajuuksille mennään, vaikka ohjelma ennustaa signaalitehoa (S DBW). Tästä syystä lisäsin mahdollisuuden valita kartaksi myös S DBW eli signaalitehoa kuvaavan karttatyypin. Kyse on mediaani-signaalitehosta, ja näitä arvoja voidaan ilmoittaa myös S-mittariarvoina, lisätietoja: http://www.voacap.com/s-meter.html

Käyttäkääpä tuota uutta tyyppiä kun laskette keliennusteita sinne Bouvetin suuntaan 80 M:llä ja muutenkin alabandeilla :)

VOACAP P2P -yhteysväliennustepalvelussa saatavana kerralla koko vuoden kattavat HF-ennusteet

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Yleisön pyynnöstä tein VOACAP Onlinen yhteysväliennustepalveluun (http://www.voacap.com/p2p/index.html) lisätoiminnon -- All-year prediction --, jonka avulla pystyy yhdellä painalluksella laskemaan tietylle yhteysvälille ennusteet koko vuoden ajalle eli tammikuusta joulukuuhun. Vuosiluku luetaan Google Maps -kartan alla olevasta kalenterista.

Ennustetulokset esitetään taulukkomuodossa samalla tavalla kuin VOACAP DX Charteissa (www.voacap.com/dx.html) 80 metristä 10 metriin. Tulossivun ylä- ja alareunassa on väriasteikko, josta näkee, mikä väri vastaa mitäkin yhteystodennäköisyyttä. Nämä ennustetaulukot ovat vuorovaikutteisia siinä mielessä, että viemällä hiiren mihin hyvänsä taulukon solun päälle, esiin tulee tuon kyseisen ajan/taajuuden yhteystodennäköisyys ja signaalinvoimakkuus VOACAP:n SDBW- eli (mediaani-)signaalitehoarvona. Erityistä taulukoissa on, että värilliset ruudut ilmoittavat yhteyden todennäköisyyden ja harmaat ruudut sen, että todennäköisyys on nolla, mutta signaaliteho saattaisi olla juuri ja juuri kohinassa tai sen yläpuolella. Näitä harmaita ruutuja on tyypillisesti alemmilla taajuuksilla, joilla VOACAP:n REL-ennusteet ovat melko konservatiivisia.

Ainoat ennusteet mitä Bouvetille tarvitaan :)

Taulukon kaksi viimeistä riviä, jotka on merkitty "TX" ja "RX," näyttävät kyseisen paikkakunnan päivän ja yön määrän. Harmaa alue on yötä ja valkoinen päivää. Viemällä hiiren TX- ja RX-tekstien päälle, esiin tulevat tarkemmat Auringon nousu- (SR) ja laskuajat (SS). Ajat on laskettu joka kuukauden 15. päivälle.

Yhteysväliennustepalvelun kaikkia syötearvoja voi muuten käyttää paitsi itseannettavaa auringonpilkkulukua (SSN). Auringonpilkkuluku asetetaan NOAA:n ennusteiden mukaisesti automaattisesti kullekin kuukaudelle erikseen.

Tämän lisätoiminnon myötä yhteysväliennustepalvelussa on näin neljä eri tapaa tutkia ennusteita: ensiksi syötesivulla on yhteystodennäköisyyttä kuvaava 24 tunnin ennustekello, toisaalta tarkemman valitun kuukauden yhteystodennäköisyys- ja signaalivoimakkuusgraafin saa, kun painetaan painiketta "1-month prediction". Kolmantena ovat nämä uudet koko vuoden kattavat yhteysväliennustetaulukot ("All-year prediction"), joissa yhdistyvät yhteystodennäköisyydet, signaalitehot ja Auringon nousu- ja laskutiedot. Neljäntenä ovat yhteysvälin koko vuoden grayline-ennusteet ("All-year grayline").

VOACAP P2P:n grayline-palvelu

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Tein VOACAP Onlinen yhteysväliennustepalveluun (http://www.voacap.com/p2p/index.html) lisätoiminnon, jolla pystyy laskemaan ko. yhteysvälin TX- ja RX-paikkojen osalta erilaisia graylineen eli mm. Auringon laskuun ja nousuun liittyviä aikoja. Toiminto tarjoaa osittain samoja tuloksia kuin VOACAP Greyline -palvelu (http://www.voacap.com/greyline/), mutta käyttäjän itse valitsemiin paikkoihin. Toiminto käynnistyy, kun P2P-sivulla painaa "All-year grayline"-painiketta. Mikäli painiketta ei näy sivulla, suorita "force refresh" eli CTRL-F5, jotta selaimen vanha välimuisti tyhjenee.

Lisätoiminto tekee laskelmat TX- ja RX-paikkojen osalta koko valitun vuoden osalta. Vuoden voi valita Google-kartan alla olevasta kalenterista. Toiminnossa lasketaan molempien paikkojen osalta seuraavat ajanhetket:

• DAWN = ajanhetki jolloin Aurinko on 6 astetta horisontin alapuolella ennen Auringon nousua
• RISE = Auringon nousuaika horisontissa
• POST = ajanhetki jolloin Aurinko on 3 astetta horisontin yläpuolella Auringon nousun jälkeen
• PRE = ajanhetki jolloin Aurinko on 3 astetta horisontin yläpuolella ennen Auringon laskua
• SET = Auringon laskuaika horisontissa
• DUSK = ajanhetki jolloin Aurinko on 6 astetta horisontin alapuolella Auringon laskun jälkeen
• MNITE = kyseisen paikan tähtitieteellinen keskiyö (solar midnight) eli hetki jolloin Aurinko paistaa täsmälleen toiselle puolelle maapalloa.
• MIDPT MNITE = ON4UN:n kirjassaan lanseeraama "halfway local midnight" eli tietyn yhteysvälin maantieteellisessä puolessavälissä sijaitsevan kohdan tähtitieteellinen keskiyö. P2P-ennustepalvelussa on Google-kartassa maantieteellinen puoliväli merkitty pienellä punaisella ympyrällä TX- ja RX-paikkoja yhdistävällä isoympyrälinjalla.
• MIDPT ASTRO = yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan astronomisen hämärän alkuhetki eli pimeyden loppuhetki (eli kun Aurinko on 18 astetta horisontin alapuolella) ja tähän liittyvä MIDPT RISE = auringonnousu yhteysvälin maantieteellisessa keskikohdassa
• MIDPT SET = auringonlasku yhteysvälin maantieteellisessa keskikohdassa ja tähän liittyvät MIDPT ASTRO = astronomisen hämärän päättymishetki eli pimeyden alkuhetki (eli kun Aurinko on 18 astetta horisontin alapuolella)

Lisäksi ilmoitetaan etäisyys TX-paikasta RX-paikkaan lyhyttä ja pitkää tietä kilometreinä ja maileina sekä vastaavat astelukemat napapohjoisesta.

Todennäköisimpien kelipiikkien ajankohtien ennustaminen

Sain vihdoin koodattua valmiiksi VOACAP P2P-palvelun grayline-osioon värikoodit, jotka helpottavat parhaimpien grayline-hetkien paikantamista tulostaulukosta.

Grayline-kellonaikojen taulukko. Vasemmanpuolimmaisen (DATE) sarakkeen päivämäärät ovat hyperlinkkejä, jotka avaavat Google Map -kartan, jolla voi visualisoida hämärävyöhykkeen tilaa laskettuina kellonaikoina.

Menemättä sen kummemmin teoreettisiin pohdintoihin grayline-kelin olemuksesta, todettakoon, että on kolme ajankohtaa, jolloin käytännössä alabandien keleissä on havaittu parantumista:

1. Sekä lähetin (TX) ja vastaanotin (RX) sijaitsevat hämärävyöhykkeellä (gray zone/terminator zone). Hämärävyöhyke on laskelmissani määritetty seuraavalla tavalla:

- aamulla: DAWN- ja POST (post-sunrise) -aikojen välinen ajanjakso
- illalla: PRE- (pre-sunset) ja DUSK-aikojen välinen ajanjakso

Mikäli nämä ajanjaksot TX:n ja RX:n osalta limittyvät ajallisesti, värjätään ko. ajankohdat seuraavasti:

a) TX DAWN-POST- ja RX DAWN-POST -alueet limittyvät:

TX DAWN-RISE-POST: punainen
RX DAWN-RISE-POST: punainen

b) TX DAWN-POST- ja RX PRE-DUSK -alueet limittyvät:

TX DAWN-RISE-POST: punainen
RX PRE-SET-DUSK: sininen

c) TX PRE-DUSK- ja RX DAWN-POST -alueet limittyvät:

TX PRE-SET-DUSK: sininen
RX DAWN-RISE-POST: punainen

d) TX PRE-DUSK- ja RX PRE-DUSK -alueet limittyvät:

TX PRE-SET-DUSK: sininen
RX PRE-SET-DUSK: sininen

2. Lähetin (TX) [tai vastaanotin (RX)] sijaitsee hämärävyöhykkeellä ja vastaanotin (RX) [tai lähetin (TX)] on pimeällä alueella. Kun tämä ehto toteutuu, DAWN-RISE-POST- ja PRE-SET-DUSK-sarakkaiden ajat värjätään vihreiksi. Tämä on yksi yleisimmistä alabandien kelin parantumiseen vaikuttavista ilmiöistä.

3. Lähetin (TX) [tai vastaanotin (RX)] sijaitsee hämärävyöhykkeellä ja vastaanotin (RX) [tai lähetin (TX)] on pimeällä alueella JA yhteysvälin maantieteellisessä keskikohdassa on tähtitieteellinen keskiyö (midpoint solar midnight). Tämä on kohdan 2 erikoistapaus, ja hyvin tärkeä sellainen. Tällä hetkellä maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö (taulukossa sarake MIDPT MNITE) on määritetty ajanjaksoksi, joka levittäytyy inuuttia taulukossa ilmoitetun ajan kummallekin puolelle. MIDPT MNITE -sarakkeessa on matemaattisesti laskettu tähtitieteellisen keskiyön hetki.

Tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso voidaan merkitä kolmella eri värillä: mustalla (oletus), punaisella ja sinisellä. Kun väri on musta, niin keskikohtan tähtitieteellinen keskiyö ei limity TX:n eikä RX:n DAWN-RISE-POST- tai PRE-SET-DUSK -ajanjaksojen kanssa.

Punainen ja sininen väri otetaan käyttöön seuraavien ehtojen täyttyessä:

a) Yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso ja TX:n hämärävyöhykejakso (aamulla tai illalla) limittyvät: PUNAINEN
b) Yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso ja TX:n hämärävyöhykejakso (aamulla tai illalla) limittyvät: SININEN

Mainittakoon erityisesti, että jos TX- tai RX-paikkakuntien tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso (+- 7 minuutin ajanjakso MNITE-sarakkeessa mainitun ajan molemmin puolin) limittyy yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakson kanssa, TX:n ja RX:n MNITE-sarakkeessa ajant värjätään seuraavasti:

a) TX:n tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso (MNITE) ja yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso limittyvät: PUNAINEN
b) RX:n tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso (MNITE) ja yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellisen keskiyön ajanjakso limittyvät: SININEN

Tärkeät kellonajat esitetään visuaalisesti Google Map -kartalla

Voidaan sanoa, että pelkkien grayline-kellonaikojen tihrustaminen (palvelussa www.voacap.com/p2p/index.html > All-year Grayline) ei anna tarpeeksi visuaalista kuvaa siitä, miten päivä ja yö kohtaavat toisensa eri aikoina eri puolilla maailmaa, sain kehiteltyä asiaa eteenpäin. Nyt grayline-aikalaskelmat näytetään Google Map -kartalla.

Aluksi siis tehdään ne laskelmat VOACAP P2P-palvelussa (www.voacap.com/p2p/index.html) painamalla "All-year Grayline" -painiketta. Tulossivulla otollisimmat ajankohdat on merkitty kolmella värillä: vihreä, punainen ja sininen. Kaikki ensimmäinen sarakkeen (DATE) päivämäärät ovat nyt webbilinkkejä, joita klikkaamalla avautuu uuteen ikkunaan Google Map, jonka yläreunassa ovat kaikki ko. päivän lasketut ajankohdat omissa painikelaatikoissaan. Painamalla jotakin laatikoista asettuu yön ja päivän raja kartalla oikeaan kohtaan laatikossa näkyvän ajan hetkellä.

Kartalla näkyy useita klikattavia painikelaatikoita. Laatikot on ryhmitelty kolmeen: vasemmalla TX:n eri aikaruudut, keskellä yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan aikaruudut ja oikealla RX:n eri aikaruudut

Kartalla näkyvät myös TX:n ja RX:n paikat (TX = punainen markkeri, RX = sininen markkeri), niiden välinen punaisen värinen isoympyrälinja lyhyttä tietä pitkin ja isoympyrälinjalla pieni punainen ympyrä, joka ilmoittaa kyseisen yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan. Tuo maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö on yksi laskettavista grayline-ajoista ("Midpoint solar midnight"). Jokaisessa painikelaatikossa on aputeksti, joka tulee näkyviin, kun hiiri viedään laatikon päälle, mutta ei paineta hiirtä. Aputeksti kertoo, mistä ajankohdasta on kysymys, esim. "TX sunrise" (= auringonnousu lähetyspaikkakunnalla) tai "RX solar midnight" (= tähtitieteellinen keskiyö vastaanottopaikkakunnalla).

Tuo "midpoint solar midnight" eli yhteysvälin maantieteellisen keskikohdan tähtitieteellinen keskiyö on nyt määritelty 14 minuutin (+- 7 min.) pituiseksi ajanjaksoksi ohjelman tekemissä vertailuissa. Luin ensi kertaa tämän ajankohdan merkityksestä ON4UN:n kirjasta, mutta en muista lukeneeni, miten pitkästä ajanjaksosta on kyse. Myös kokeneet Lapin-peditioneilla käyvät keskiaalto-DX-kuuntelijat puhuvat tästä ilmiöstä, joka esiintyy heidän mukaansa suhteellisen säännönmukaisesti, kunhan sitä osaa etsiä. Heidän arvionsa mukaan sen kesto on n. 10-15 minuuttia pitkillä yhteysväleillä.

VOACAP ja auringonpilkkuluvut

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Jim Watson, joka on yksi verkkopohjaisen VOACAP-keliennustepalvelun taustavoimista (hän on mm. portannut VOACAP:n public domain -Fortran-lähdekoodin Linuxille), on kirjoittanut pienen esityksen siitä, miten auringonpilkkuluvun valinta vaikuttaa VOACAP-keliennusteiden tarkkuuteen. Asia on tullut ajankohtaiseksi siksi että NOAA, joka alunperin on toimittanut ne auringonpilkkuluvut joita käytetään ja on käytetty VOACAP:n syötearvoina, on kokonaan lopettanut tähän tarkoitukseen soveltuvien SSN-lukujen laskemisen. Toisin sanoen: yksi VOACAP:n toiminnalle elintärkeän syötearvon laskeminen on lopetettu!

Jos teillä on käytössä HamCAP tai muita ohjelmia, joissa laskentamoottorina käytetään VOACAP:ia, olette saman ongelman ääressä :)

Jimin blogipostaus löytyy täältä: https://soundbytes.asia/proppy/blog/page/20/voacap-ssn-values/

Ja täydellinen esitys PDF:nä: https://soundbytes.asia/proppy/static/blog/voacapssn/voacapssn.pdf

Kysyin taannoin asiaa NOAA:lta, josta tuli vastauksena että kuukausitason tasoitetun auringonpilkkuluvun laskemisessa käytettävää algoritmia on muutettu ja asia on lisäksi annettu Belgiassa toimivan SIDC:n tehtäväksi. Toisin sanoen: niitä arvoja, joiden pohjalta VOACAP-ohjelmistoa on kehitetty ja viimeistelty, ei ole vastaisuudessa enää olemassa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että VOACAP:ssa voidaan käyttää mitä hyvänsä auringonpilkkulukua. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksioikoinen. Jim teki pienen tutkielman siitä, miten uusien SIDC-arvojen käyttäminen vaikuttaa ennusteiden tarkkuuteen. Lyhyesti sanoen tuloksena näyttää olevan se, että SIDC-luvut eivät sovellu sellaisenaan VOACAP:ssa käytettäväksi. Sen sijaan Jim ehdottaa että SIDC:n lukuja kalibroidaan sopivalla kertoimella, jolloin pitkänajan tarkastelujakson valossa uudelleenkalibroidut SIDC-luvut käyvät hyvin yhteen NOAA:n aiemmin laskemien lukujen kanssa - ja nämä antaisivat parhaan ennustetarkkuuden.

Lisäksi Jim huomauttaa että Alex VE3NEA:n tekemät muutokset VOACAP:n lähdekoodiin on hyvä ottaa käyttöön, kuten myös IONCAP-absorptiomalli, joka ei ole VOACAP:n oletusarvoinen malli (mutta on ohjelmassa silti erikseen valittavissa).

VOACAP P2P ja havaintopäivän Auringon nousu- ja laskuajat horisontissa, D- ja F-kerroksessa

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

VOACAP Point-to-point (eli tietyn yhteysvälin keliennusteet) -sivulla (www.voacap.com/p2p/index.html) on uusi toiminto, joka helpottaa hahmottamaan Auringon nousu- ja laskuajat Google Maps -kartalla. Uusi palvelu koskee senhetkisen päivän nousu- ja laskuaikoja ("Today's Sunrise/Sunset Times (UTC)"-osiossa) jotka lasketaan horisonttiin (GND), ionosfäärin D-kerrokseen (D) ja ionosfäärin F-kerrokseen (F) niin lähetin- (Transmitter) kuin vastaanottopaikkakunnan (Receiver) osalta.

Kellonajat on esitetty harmaapohjaisissa suorakulmaisissa alueissa. Klikkaamalla hiirellä jotain kellonaikaa, siirtyy Google Maps -kartalla grayline-linja kyseiseen ajankohtaan, jolloin voi arvioida mm., miten hämärätie-eteneminen onnistuisi ko. ajankohdassa yhteysvälillä. Itse teen niin että katson ennusteympyrästä, milloin VOACAP ennustaa parhaimman todennäköisyyden alabandeilla ja sitten katson, löytyykö vastaavaa tai lähellä olevaa kelloaikaa nousu- ja laskuajoista. Klikkaa lähintä ajankohtaa, jolloin näkee visuaalisesti kartalta, missä päivän ja yön alueet ovat ja miten isoympyräreitin kuvaaja halkoo yötä/päivää.

Kartan saa aseteltua taas "oletusarvoonsa" eli senhetkiseen tilanteeseen UTC-aikaa klikkaamalla kartan alla olevaa "Reset"-painiketta.

Kosminen säteily ja alabandin kelit

(julkaistu aiemmin OHDXF:n reflektorilla)

Eilen kolahti postiluukusta ARRL:n NCJ-lehti, National Contest Journal. Siinä oli mielenkiintoinen, Carl Luetzelschwabin K9LA kirjoittama artikkeli kosmisen säteilyn mahdollisesta vaikutuksesta alabandien, erityisesti 160 metrin keliin. Artikkelin pihvi oli siinä, että ilmakehään tunkeutuvan kosmisen säteilyn määrä on pikkuhiljaa kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla ja yhä kasvamassa. Kosminen säteily, jota myös avaruussäteilyksi kutsutaan, muodostuu pääosin korkeaenergiaisista protoneista, joita saapuu kaikista suunnista maapallolle yötä päivää.

Kosmista säteilyä pääsee maapallon ilmakehään eniten napa-alueilta, joten tällä ilmiöllä on meille pohjoisessa asuville erityistä mielenkiintoa. Kun Auringon magneettikenttä on voimakas (pilkkumaksimin aikaan), kosminen säteily siroaa poispäin maapallon ilmakehästä. Kuitenkin auringonpilkkuminimin aikaan, jota kohden olemme nyt siirtymässä, kosmisen säteilyn määrä ilmakehässä kasvaa.

Kosmisen säteilyn määrää mitataan ilmakehässä tapahtuvien hiukkaustörmäysten sivutuotteena syntyvien neutronien lukumäärän pohjalta. Tätä mittausta on tehty Oulun yliopiston kosmisen säteilyn mittausasemalla jo vuodesta 1964 tähän päivään asti: http://cosmicrays.oulu.fi .

Kannattaa huomata, että kun neutronien määrä on nollatasoon verrattuna pienimmällään (ks. sivustolla neutronien lukumäärän vaihtelua esittävä alin kuva), niin olemme silloin auringonpilkkumaksimissa. Kun taas neutronien määrä on nollatasoon verrattuna korkeimmillaan, olemme auringonpilkkuminimissä. Oulussa vuonna 1964 alkaneen rekisteröinnin aikana auringonpilkkuminimissä (n. 2009-2010) neutronien lukumäärä (ja täten kosminen säteily) on ollut korkeimmillaan, mikä tarkoittaa että Auringon magneettikenttä on ollut heikoimmillaan miesmuistiin. Ehkäpä tulevan auringonpilkkuminimin aikana Auringon magneettikenttä on tätäkin heikompi, jolloin kosmisen säteilyn määrä olisi vieläkin korkeampi.

Carlin K9LA mukaan kosmisen säteily kasvu saattaisi heikentää erityisesti 160 metrin keliä, vaikka auringonpilkkulukemat ovat pohjalukemissa. Kosminen säteily tunkeutuu syvälle maapallon ilmakehän alakerroksiin, ja tämän takia hiukkastörmäyksistä aiheutuisi ilmakehän alakerroksiin ylimääräistä ionisaatiota (vrt. Auringon UV-säteilystä aiheutuva ilmakehän yläosissa tapahtuva ionisaatio), jolloin alabandien signaalien ionosfäärinen vaimentuminen kasvaisi entisestään. Kosmisen säteilyn vaikutus on todennäköisesti jo huomioitu nykyisissä elektronitiheysmalleissa, mutta jos kosmista säteilyä on tiedossa entistä enemmän, saattaa vaimentumista myös esiintyä enemmän. Ehkä kosmisen säteilyn vaikutuksesta saadaan jotain selvyyttä 2020-luvun alkupuoliskolla, kun minimi on ohitettu.

Ionosfäärinen vaimentuminen on kuitenkin suhteessa taajuuden neliöön, mikä tarkoittaa että taajuuden kasvaessa vaimentuminen pienenee. Tällöin esimerkiksi kosmisen säteilyn kasvun vaikutus esim. 80 metrillä on jo pienentynyt ja 40 metrillä sen vaikutus keliin on jo oleellisesti pienempi.

Oulun yliopiston kosmisen säteilyn mittausaseman neutronimonitori on osoitteessa: http://cosmicrays.oulu.fi

NOAA on lopettanut VOACAP:ssa käytettävien auringonpilkkulukujen laskemisen!

Jim Watson, joka on yksi verkkopohjaisen VOACAP-keliennustepalvelun 
taustavoimista (hän on mm. portannut VOACAP:n public domain 
-Fortran-lähdekoodin Linuxille), on kirjoittanut pienen esityksen siitä, 
miten auringonpilkkuluvun valinta vaikuttaa VOACAP-keliennusteiden 
tarkkuuteen. Asia on tullut ajankohtaiseksi siksi että NOAA, joka 
alunperin on toimittanut ne auringonpilkkuluvut joita käytetään ja on 
käytetty VOACAP:n syötearvoina, on kokonaan lopettanut tähän 
tarkoitukseen soveltuvien SSN-lukujen laskemisen. Toisin sanoen: yksi 
VOACAP:n toiminnalle elintärkeän syötearvon laskeminen on lopetettu!

Jos teillä on käytössä HamCAP tai muita ohjelmia, joissa 
laskentamoottorina käytetään VOACAP:ia, olette saman ongelman ääressä :)

Jimin blogipostaus löytyy täältä: 
https://soundbytes.asia/proppy/blog/page/20/voacap-ssn-values/

Ja täydellinen esitys PDF:nä: 
https://soundbytes.asia/proppy/static/blog/voacapssn/voacapssn.pdf

Kysyin taannoin asiaa NOAA:lta, josta tuli vastauksena että 
kuukausitason tasoitetun auringonpilkkuluvun laskemisessa käytettävää 
algoritmia on muutettu ja asia on lisäksi annettu Belgiassa toimivan 
SIDC:n tehtäväksi. Toisin sanoen: niitä arvoja, joiden pohjalta 
VOACAP-ohjelmistoa on kehitetty ja viimeistelty, ei ole vastaisuudessa 
enää olemassa.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että VOACAP:ssa voidaan käyttää mitä 
hyvänsä auringonpilkkulukua. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin 
yksioikoinen. Jim teki pienen tutkielman siitä, miten uusien 
SIDC-arvojen käyttäminen vaikuttaa ennusteiden tarkkuuteen. Lyhyesti 
sanoen tuloksena näyttää olevan se, että SIDC-luvut eivät sovellu 
sellaisenaan VOACAP:ssa käytettäväksi. Sen sijaan Jim ehdottaa että 
SIDC:n lukuja kalibroidaan sopivalla kertoimella, jolloin pitkänajan 
tarkastelujakson valossa uudelleenkalibroidut SIDC-luvut käyvät hyvin 
yhteen NOAA:n aiemmin laskemien lukujen kanssa - ja nämä antaisivat 
parhaan ennustetarkkuuden.

Lisäksi Jim huomauttaa että Alex VE3NEA:n tekemät muutokset VOACAP:n 
lähdekoodiin on hyvä ottaa käyttöön, kuten myös IONCAP-absorptiomalli, 
joka ei ole VOACAP:n oletusarvoinen malli (mutta on ohjelmassa silti 
erikseen valittavissa).

73 Jari OH6BG